Olen 42-vuotias tyttöihminen Muuramesta, Jyväskylän kupeesta. Alunperin olen jyväskyläläinen, mutta muutin "maalle" pakoon liikenneympyröiden meteliä ja ambulanssien hälytysäänten keskeyttämiä aamu-unia.

Kaupungin kerrostaloviidakossa voi toki säästää telkkulupamaksuissa katselemalla keittiön ikkunasta suoraan naapurin 42-tuumaista (ellei se naapuri katso sinun telkkua). Mutta "maalla" asumisessa on muita hyviä puolia. Siellä saa mansikoita omalta takapihalta! Tokihan kourallisesta mansikoista voikin jo puhua monikossa :) Samoin kuin ainokaisesta omenasta omppupuun oksilla. Mutta onhan tekemisen ilo on jo puolet herkusta.

Suomessa parasta on kesä ja ja vilisevä valkoinen piennarviiva polkupöyrän etupyörän alla. Ja tietysti hyttysten ininä lämpimässä kesäyössä - kunhan sitä saa kuunnella teltan sisäpuolelta! Talvella lämpöä on haettava pysymällä liikkeessä. Nykyisin lähinnä koiran kanssa umpihangessa tarpomalla (koira tulee fiksuna siellä peesissä). Kotona kääriydyn sohvannurkkaan villaneuleisiin ja lämpimiin huopiin, kevättä odottamaan.

Oikeastaan en uskonut kun minua varoiteltiin että elämä tulee jakautumaan aikaan ennen ja jälkeen koiran. Nyt voisin sen jo allekirjoittaa. Kun kaverit vinkkasivat testistä ( millainen koira olet) niin pakkohan sitä oli kokeilla; aika lähelle totuutta taidettiin päästä.

Nyt lentävät ärräpäät! Tehokkaat terrierit ovat erittäin itsepäisiä, mutta älykkäitä koiria. Niiltä ei useinkaan löydy juuri miellyttämisehalua, vaan terrierit tekevät elämässä juuri niin kuin itse tahtovat. Toisaalta voimakas oma tahto on hyvä juttu, mutta se voi tuoda elämään myös riita- ja ongelmatilanteita, kun terrierin tahto ei mene yksiin muiden perheenjäsenten kanssa. Territ ovat kuitenkin myös harvinaisen iloisia koiria. Ulkonäöltään terrierejä kuvaillaan usein luonnollisen näköisiksi ja kokoisiksi koiriksi. Terrierinainenkaan ei siis ole hysteerinen ulkonäkönsä hoitamisesta.